Kaste runo.

"Ja nimeltäsi olen Minä kutsuva sinut kerran",
nämä ovat sanat Herran.

Lapsemme, tänään oman nimen saat,
niin tiedämme miksi sua kutsutaan.
Olet vielä niin kovin pieni ja hento,
mut on silmäs kirkkaat, kuin tähden lento
niiden tuiketta kauan mä katsoa saatan,
ne johtavat minutkin vauvojen maahan,
mis kukkii vain viattomuuden kukat.

Lapsemme, joka hetki sua enkeli varjelkoon,
Herra hellillä käsillä kantakoon
ja sitä kaikkea mikä parasta on
valoa, lämpöä auringonsaat poluille maailman matkan.

Kaste.

Lapsemme tänään kastetaan
näin Luojan suojaan annetaan

Herra katselen lastani, kättesi työtä,
en yhtään virhettä lapsesta löydä.
Loit kuun, tähdet ja auringon
niitä katson ja ymmärrän,
oi, niin avuton pieni ihminen on.

Rakas Luoja, aina lastamme suojaa
tiedän, et luotasi pintäsi heitä,
vaan hellin käsin suojaasi peität.
Anna suojelusenkeli lapseni tielle,
siunaukseksi myös kaikille meille.

Lapseni lapselle.

Syntyi pieni lapsi maailmaan,
putos´taivaalta tähti uusi.
Kuinka toivonkaan et sydämessäs
kasvais rakkaus syvä ja suuri.

Tämä maailma paikkana outo on
et sitä voi ymmärtää vielä.
Mummosi alati toivoo vain
päivän paistetta elämäs tielle.

Minä rakkahin rukoilen puolestas
ihan joka ainoa ilta,
et pienen tytön sielussas
ois´varattu voimaa ja viisautta
rakentaa silta, joka koskaan ei murtua vois.

Sinä lapsi, myöhemmin ymmärrät sen,
olet koottu siruista meidän kaikkien.
Olet samaa puuta ja hedelmää
et vähempää, et enempää,
kuin sinua ennen eläneet,
isovanhempas, isät ja äidit.